Parempia tuloksia kehumalla

”Kuulemani mullisti elämäni – positiivisesti.”

”Työtehoni kasvoi sataan prosenttiin kun olin aiemmin tehnyt vain 50 prosentin teholla.”

”Se kehuminen tuntui hyvältä – ja myös se kehujen kuuleminen.”

”Tulen nykyään hyvällä fiiliksellä aamuisin töihin.”

Edellä esitetyt kommentit ovat koulutuksista, jossa olen valmentanut yritysten ylintä johtoa johtamaan kehumalla. Kehujen kuuleminen kollegaltaan tai esimieheltään on voimaannuttavaa ja onnellistuttavaa – sanokoon skeptikot mitä tahansa. Olen teettänyt tämän samaisen harjoituksen tuhansille koulutuksiini osallistuneille. Osallistujat ovat aina yhtä hämmentyneen ilahtuneita ja palaute on positiivista ja lämmittävää. Kansalaisuudesta huolimatta.

Eräässä valmennuksessani muuan naisjohtaja protestoi ankarasti ja kieltäytyi harjoituksen tekemisestä: Hänestä toisen kehuminen oli suorastaan naurettavaa eikä hän nähnyt mitään syytä kehua ventovieraita ihmisiä, joista hän ei edes osannut sanoa mitään lyhyen tapaamisen perusteella. Se tuntui hänestä tekopyhältä, lapselliselta, amerikkalaiselta höpöhöpö-hapatukselta. Ryhmäpaine sai hänet kuitenkin osallistumaan. Yllä olevista kommenteista ensimmäinen on hänen.

Amerikkalainen tutkija Bernard Bass jalosti käsitettä transformationaalisesta johtamisesta, jossa johtaja itse kehittyy kehittäessään organisaatiostaan niin työviihtyvyydeltään kuin tuloksiltaan parempaa. Bass’n mukaan yksi merkittävimmistä ominaisuuksista transformationaalisessa johtamisessa on kyky kannustaa, rohkaista ja tukea – positiivisesti. Tämän voi myös käsittää kehumisena. The Leadership Quarterlyssä (27/2016) julkaistussa tutkimuksessa ”Do happy leaders lead better? Affective and attitudinal antecedents of transformational leadership” väitetään, että transformationaaliset johtajat kokevat todennäköisesti enemmän tyytyväisyyttä työssään kuin ei niin transformationaaliset johtajat. Voisiko tämän tulkita siten, että mitä enemmän on kehuttu, sitä tyytyväisempi johtaja ja sitä enemmän tämä myös jaksaa kehua alaisiaan? Ja sitä parempiin tuloksiin alaiset yltävät?

Toimin eräässä yrityksessä vuosia sitten myynnin valmentajana. Tehtävänäni oli yksinkertaisesti saada myynti nousuun. Ensimmäisten kuukausien aikana koko myyntiryhmä oli innoissaan, saimme aikaiseksi paljon uusia asiakaskäyntejä, mutta tarjousten läpimeno sakkasi. Toimitusjohtaja alkoi hiiltyä tuloksettomuuteen. Myyntikokouksemme muuttuivatkin pian syyttelyksi, osoitteluksi ja uhkailuiksi: ”Seuraava, joka saisi lähteä olisi se, joka tulisi kokoukseen ilman uutta asiakasta”. Näiden kokousten jälkeen en nähnyt yhdenkään myyjän tarttuvan puhelimeen. Kun sitten toimitusjohtaja käänsi totaalisesti takkinsa ja aloittikin myyntikokouksen kehumalla saavutetuista tapaamisista ja ”pipelinessä olevista prospektista”, olivat kännykät varattuina välittömästi kokouksesta ulos päästyämme. Tulostakin syntyi. Voisin kertoa lukuisia samanlaisia esimerkkejä. Kehumalla saadaan aikaiseksi parempia tuloksia.

Kuulen välittömästi erään huippujohtajan kysymyksen koulutustilaisuudessani: ”Onko sitten aina vain kehuttava vaikka hommat olisivat menneet persiilleen ja laiskamato olisi jymähtänyt takalistoon?”. Ei tietenkäään – ja nyt tulee iso mutta: Kannattaako lyötyä lyödä, vai kannattaako hänen kanssaan keskustella ja löytää lopulta tukeva ja jopa kehuva asenne kuopasta nostamiseen? Jokainen, joka on kuoppaan kaatunut, tietää siellä makaavansa. Eikä nouseminen helpotu, mikäli saa vain lisää lokaa harteilleen. Epäonnistumisesta tulee toki keskustella, mutta ennen kaikkea epäonnistujalle tulee johtajan kertoa omasta tarpeesta syyttelyjen sijaan – sekä siitä, minkälaiset odotukset ovat ja uskooko toinen edes voivansa saavuttaa tavoitteita. Johtajan tehtävä on tässäkin tapauksessa rohkaista ja tukea, kehumallakin.

Allerin myyntikokouksissa on ollut tapana lopettaa kokoustaminen kehuihin: ”Kehukaa toisianne minuutti”. Viikko on alkanut hymyissä suin – kukapa ei kuulisi mielellään itsestään mukavia asioita. Ja niitä muuten oppii sanomaan, vaikkei toista niin syvällisesti tuntisikaan. Kehuilu tekee tässäkin mestarin.

yritysjohdon valmentaja, identiteettiasiantuntija
Pauliina Airaksinen-Aminoff, joka tekee paraikaa väitöskirjaa johtamisesta